Pienet pörröiset pallot ovat saaneet jalat alleen ja liikkuvat jo vauhdilla paikasta toiseen. Eipä siinä mitään, mukavan noita on katsella, mutta kun myös oma ihmisjälkikasvumme on oppinut liikkumaan ja haromaan tavaroista kiinni... Ei ehkä maailman paras yhtälö. Dora on aika rakastanut vauvaamme yli kaiken eikä ole huolissaan pennuistaan vaan seuraa vain vieressä.
Minä sen sijaan olen. Ihmislapsen ote on niin tiukka ja ymmärtämys vielä niin pieni, että vahinkojen sattuminen ole kaukana. Niimpä kaivoin jälleen esiin pentuaitauksen palaset ja eristin pörröisille lapsosille turvallisen alueen Doran valitsemalta alueelta.
Kiinnostus kuitenkin on molemminpuolinen. Ihmislapsi ja pörröinen kissalapsi ovat näemmä hyvinkin samalla aaltopituudella - ja molemmilla näkyy olevan äiti tautalla vahtimassa tutustumista. Kuvassakin näkyvä aita on turvallisuussyistä meillä niin kauan kunnes se todetaan hyödyttömäksi ja poistetaan.
Pentujen elämään ei vielä paljoa sovi, mutta huomenna he saavat hiekkalaatikon. Ja loppuviikosta he saavat ensimmäiset maistiaiset kiinteästä ruuasta! Olen hieman myöhässä asian kanssa, mutta kattoremontti vei aikaa, rahaa ja energiaa enemmän kuin uskoinkaan ja nyt kun se on valmis ja ohi ja finito... Pystyin taas keskittymään kunnolla pörröisten vauvojeni elämään.
Onneksi tissibaari on vielä hyvin toimiva. :)
Ensi kerralla katsotaan kuinka pottailut ja syömiset onnistuvat näiltä einsteineiltä!
~Jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti