... Vain yksi? Onnenpekka.
Olen eläinrakas. Minulla on lemmikkejä, jotka kuluttavat rahani, hermoni ja asuntoni, mutta jotka rakastavat minua pyyteettömästi ja koko sydämellään. Ne tiputtelevat karvojaan pitkin ja poikin, ja usein oksentelevat juuri sille puhtaalle matolle, vaikka vaihtoehtona olisikin jo pidempään lattialla ollut matto. Olettaen, että Matot ovat saaneet olla lattialla levällään, eikä tyylikkäinä läjinä pitkin seinän vieruksia.
Ne asuvat meillä. Meillä vierailee harvakseltaan ihmisiä, joista suurinosa vain poistaa karvan ja jatkaa normaalisti. Heilläkin on samanlaisia kotonaan. Mutta vieraat joiden kasvoilta saatan lukea tyrmistyksen ja jopa kuvotuksen... Sanoisin, että ne asuvat täällä, sinä et, deal with it. Mietin joskus että voisi aloittaa analysoinnin.
Se on liian lyhyt ollakseen minun karvani.
Se on vaalea ja pidempisorttinen.
Analyysin tulos: Rotu Kultainen Noutaja. Nimi Kultu.
Se on lyhyt, raidalllinen ja sävyt kulkevat mustasta tummanruskean kautta vaaleaan.
Rotu: Ocicat. Nimi: Inesis.
Missä on se suvaitsevuus? Kukaan ei koskaan sano että viitsisitko pistää ne kiljuvat lapsesi pihalle, kun ne häiritsevät. Kukaan ei koe niin kärjistettyjä ällötyksen ilmeitä kun joutuu koskemaan kuolaavaan vauvaan? Jos meillä kyläilevällä ihmisella on pokkaa sanoa että pistä koirat pihalle kun me olemme täällä, on minulla pokkaa sanoa, pistä lapsesi pihalle, se haisee (kakkavaippa!)
Myönnän olevani hyvin kyllästynyt erinäisiin vieraisiin, joita on pakko väliin sietää ja aina heidän käymisensä jälkeen tunnen olevani huono ihminen. Mutta ainakin olen rehellisesti se mikä olen.
Minä olen elämäni valinnut, ja olen siihen tyytyväinen. Minulla on ihana mies, lapsi ja lauma karvaisia mussukoita. Olen onnellinen.
Entäpä sitten kasvatus?
Minulla on upea pentue luovutusiässä. Alma, kaunissinitäplikäs muuttaa Kuopion suunnalle. Ansa, tawnyticket isokorva muuttaa Raisioon ja Armas, tawnytäplikäs Aragorn, ihmisten viimeinen kuningas, muuttaa meille. Omaa kotia etsii vielä Beigetäplikäs Asta sekä Beigeticket Armi.
beige on värinä vaikea ja vaikka nämä kaksi ovatkin kauniita värin edustajia, ne häviävät monesti vahvojen värien alle. Itse olen viime vuosina oppinut arvostamaan dilluuttivärejä enemmän kuin aiemmin. Rufus, lilatäplikäs kollini on yhä huikean kaunis kontrastinen. Hänen tyttärensä Terttu on beigetäplikäs ja perinyt isänsä luonteen, rakenteen ja mielettömän hyvän kontrastin. Ehkä jonain päivänä nämäkin värit löytävät tiensä ihmisten sydämiin... <3
Syksyisin terveisin
Jutta ja Hiutaleen Ocit
maanantai, 31. lokakuuta 2011
tiistai, 13. syyskuuta 2011
Ihanaa!
Pitkän työn jälkeen se on valmis.
Oma kotisivuni, kissalani kotisivut. Itse en moisia osannut tehdä, tai en siis osannut tehdä mieleisiäni, ja kuin ihmeen kautta sain avukseni ihmisen jolle vain sanoin mitä ehkä haluaisin. Ja hän loi ajatukseni tekniseen muotoon.
Kiitos siis Suvi, vielä kerran ja tämänkin portaalin kautta, upeista kotisivuista!
Työ ei ole vielä päättynyt, haaveissa olisi ehkä englanninkieliset versiot myös, sekä muutama tarkennus ja ehdottomasti myös uusien perheenjäsenten, eli kanien esittely.
Samaan aikaan Hiutaleen kissala saa myös onnellisena esittää viitta kaunotarta, A-pentueen a-luokan kissimirrejä. Alma, Ansa, Asta, Armi ja Armas ihastuttavat terhakkuudellaan ja pirteydellään kaikkia. Kaksi pennuista on ticketkuvioisia, Ansa tawnyticket ja Armi beigeticket. Mutta kirjoitan heistä lisää myöhemmin...
Mutta käykää tutustumassa
www.hiutaleen.fi
terv. Jutta ja Hiutaleen Ocit
Oma kotisivuni, kissalani kotisivut. Itse en moisia osannut tehdä, tai en siis osannut tehdä mieleisiäni, ja kuin ihmeen kautta sain avukseni ihmisen jolle vain sanoin mitä ehkä haluaisin. Ja hän loi ajatukseni tekniseen muotoon.
Kiitos siis Suvi, vielä kerran ja tämänkin portaalin kautta, upeista kotisivuista!
Työ ei ole vielä päättynyt, haaveissa olisi ehkä englanninkieliset versiot myös, sekä muutama tarkennus ja ehdottomasti myös uusien perheenjäsenten, eli kanien esittely.
Samaan aikaan Hiutaleen kissala saa myös onnellisena esittää viitta kaunotarta, A-pentueen a-luokan kissimirrejä. Alma, Ansa, Asta, Armi ja Armas ihastuttavat terhakkuudellaan ja pirteydellään kaikkia. Kaksi pennuista on ticketkuvioisia, Ansa tawnyticket ja Armi beigeticket. Mutta kirjoitan heistä lisää myöhemmin...
Mutta käykää tutustumassa
www.hiutaleen.fi
terv. Jutta ja Hiutaleen Ocit
tiistai, 22. helmikuuta 2011
Terttu, Toini ja Tiuhti
Ah.
Nämä rakkaat lapsoset kasvavat niin kovaa vauhtia. Tiuhtikin on saamassa sisaruksiaan kiinni niin koossa kuin painossakin, mikä tietenkin ilahduttaa minua. Se kertoo että rintakehän paine alkaa hellittää ja pentu pystyy kasvamaan kuten hänen kuuluisikin. Se on hienoa.
Lattarinta on geenivirhe ja se kulkee tietyissä linjoissa. Mutta pystyykö sitä väistämään? En uskoisi. On tunnettuja kantajia ja geeni tuntuu pöllähtävän esiin aina välillä. Lisäksi mukaan on otettava geneettisen mutaation mahdollisuus ja koska kyse on geenilotosta, voi välillä olla huonoakin tuuria.
Mutta pääasia on, että Hiutaleen T-pentue on terve ja voi hyvin. Ja kasvaa huimaa vauhtia. Terttu ja Toini ovat yli kiloisia tyttöjä ja Tiuhti vain hieman alle kilon.
Rakkaustta on oma ocicatti... <3
Nämä rakkaat lapsoset kasvavat niin kovaa vauhtia. Tiuhtikin on saamassa sisaruksiaan kiinni niin koossa kuin painossakin, mikä tietenkin ilahduttaa minua. Se kertoo että rintakehän paine alkaa hellittää ja pentu pystyy kasvamaan kuten hänen kuuluisikin. Se on hienoa.
Lattarinta on geenivirhe ja se kulkee tietyissä linjoissa. Mutta pystyykö sitä väistämään? En uskoisi. On tunnettuja kantajia ja geeni tuntuu pöllähtävän esiin aina välillä. Lisäksi mukaan on otettava geneettisen mutaation mahdollisuus ja koska kyse on geenilotosta, voi välillä olla huonoakin tuuria.
Mutta pääasia on, että Hiutaleen T-pentue on terve ja voi hyvin. Ja kasvaa huimaa vauhtia. Terttu ja Toini ovat yli kiloisia tyttöjä ja Tiuhti vain hieman alle kilon.
Rakkaustta on oma ocicatti... <3
sunnuntai, 23. tammikuuta 2011
Pentujen kuulumisia
Paljon tapahtunutta ja lyhyessä ajassa.
Itse sain uuden työpaikan ja huiskeella on lähtenyt käyntiin. Sen lisäksi on paljon asioita muuttunut muutenkin ja olemme päässeet vihdoinkin sellaiseen tilanteeseen että voisimme sanoa rehellisesti olevamme tosi onnellisia.
Mutta tosiaan, T-pentueen kohdalla toteutui sanat: suuri suru suuresta ilosta.
Kaikki vauvat voivat toki hyvin, mutta Tiuhtin rintalasta alkoi painumaan parin viikon ikäisenä ja sehän merkitsi minulle luopumista jalostushaaveista kaikkien kohdalla. Nyt oikeastaan toivon vain, että Tiuhtin rintalasta oikenee vähitellen. Sinällään Tiuhti ja Ilo ovat niin samankaltaisia, että uskon Tiuhtin pystyvän elämään normaalia kissanelämää
Silti jännitän vauvan puolesta, enkä oikein osaa edes markkinoida tätä pentua? Tiuhti kuitenkin kuvataan ja tarkastetaan jotta nähdään että kaikki on ok. Mikäli joku, joka lukee tätä blogia, haluaisi antaa kodin kauniille kanelitytölle, niin kysella toki voi. Vasta kun Tiuhtin kehitys osoittaa hänen voivan hyvin ja kykenevän täysipainoiseen kissanelämään siskojensa lailla, hän alkaa varmasti etsimään omaa, rakastavaa kotia.
Toini ja Terttu sen sijaan ovat aivan normaalisti kehittyneitä. Beigelle ilmeisesti on yhä koti, sininen on vielä mietinnässä. Näistäkin voi kyselyjä jättää, mikäli kiinnostaa.
~Jutta &hiutaleen ocit
Itse sain uuden työpaikan ja huiskeella on lähtenyt käyntiin. Sen lisäksi on paljon asioita muuttunut muutenkin ja olemme päässeet vihdoinkin sellaiseen tilanteeseen että voisimme sanoa rehellisesti olevamme tosi onnellisia.
Mutta tosiaan, T-pentueen kohdalla toteutui sanat: suuri suru suuresta ilosta.
Kaikki vauvat voivat toki hyvin, mutta Tiuhtin rintalasta alkoi painumaan parin viikon ikäisenä ja sehän merkitsi minulle luopumista jalostushaaveista kaikkien kohdalla. Nyt oikeastaan toivon vain, että Tiuhtin rintalasta oikenee vähitellen. Sinällään Tiuhti ja Ilo ovat niin samankaltaisia, että uskon Tiuhtin pystyvän elämään normaalia kissanelämää
Silti jännitän vauvan puolesta, enkä oikein osaa edes markkinoida tätä pentua? Tiuhti kuitenkin kuvataan ja tarkastetaan jotta nähdään että kaikki on ok. Mikäli joku, joka lukee tätä blogia, haluaisi antaa kodin kauniille kanelitytölle, niin kysella toki voi. Vasta kun Tiuhtin kehitys osoittaa hänen voivan hyvin ja kykenevän täysipainoiseen kissanelämään siskojensa lailla, hän alkaa varmasti etsimään omaa, rakastavaa kotia.
Toini ja Terttu sen sijaan ovat aivan normaalisti kehittyneitä. Beigelle ilmeisesti on yhä koti, sininen on vielä mietinnässä. Näistäkin voi kyselyjä jättää, mikäli kiinnostaa.
~Jutta &hiutaleen ocit
torstai, 23. joulukuuta 2010
T-Pentueen terhakkaat tulokkaat
Pitkän odottelun jälkeen... Kyllä. Hiutaleen kissalaan syntyi uusi pentue!
Myönnän pelänneeni loppuun asti ettei kaikki suju hyvin tai tulee ongelmia tai vähintäänkin että syntyy joukko samanvärisiä pentuja. Ei silti, etteikö sekin olisi ollut huippua, mutta Lotan ja Rufuksen värigeenit huomioiden (mahdollisia värejä Tawny, Suklaa, Kaneli, Sininen, Lila, Beige) olisi yksivärinen pentue hieman ... pettymys? Genetiikallehan ei mitään voi.
Lottahan siis on sijoituskissa ja asustaa Riihimäellä.
Mutta 21.12, 66vuorokauden odotusajan jälkeen) Lotta aloitti urakkansa ja synnytti nopealla tahdilla kolme pentua. Kaikki sujui äärimmäisen hyvin ja valoisan aikaan katsottuna väri´suorahan sieltä saatiin!!!
Ensimmäisenä syntyi Tiuhti, kanelitäplikäs neitonen. Painoa syntyessään tällä kaverilla oli 95 grammaa, mikä on ihan ok. Sitten olikin pitkä tauko ja keskimmäisena maailmaan tuli Terttu, joka paljastui Beigetäplikkääksi! Terttu oli aikamoinen möhkäle, syntymäpainoa oli 120grammaa. Pentueen kuopus oli sitten jo heti siniseksi tunnistettava Tarmo, ainoa poika ja kovaäänisin komentaja. Tarmon syntymäpaino oli 105grammaa.
Tämä on Hiutaleen ensimmäinen CFA pentue. Jokaisen pystyy kyllä rekisteröimään fifeenkin tarvittaessa, mitään esteitä ei ole. Lotta voi hyvin, pennut voivat hyvin ja paino lähti nousuun kaikilla. Eli maitoa tulee reippaasti, mikä tietenkin on hyvä asia.
Päivittelen pentujen tietoja tännekin, varsinkin kun pääsen itse mahdollisesti vasta uudenvuoden aikaan niitä katsomaan...
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta vuotta 2011 ihan kaikille!!!
Myönnän pelänneeni loppuun asti ettei kaikki suju hyvin tai tulee ongelmia tai vähintäänkin että syntyy joukko samanvärisiä pentuja. Ei silti, etteikö sekin olisi ollut huippua, mutta Lotan ja Rufuksen värigeenit huomioiden (mahdollisia värejä Tawny, Suklaa, Kaneli, Sininen, Lila, Beige) olisi yksivärinen pentue hieman ... pettymys? Genetiikallehan ei mitään voi.
Lottahan siis on sijoituskissa ja asustaa Riihimäellä.
Mutta 21.12, 66vuorokauden odotusajan jälkeen) Lotta aloitti urakkansa ja synnytti nopealla tahdilla kolme pentua. Kaikki sujui äärimmäisen hyvin ja valoisan aikaan katsottuna väri´suorahan sieltä saatiin!!!
Ensimmäisenä syntyi Tiuhti, kanelitäplikäs neitonen. Painoa syntyessään tällä kaverilla oli 95 grammaa, mikä on ihan ok. Sitten olikin pitkä tauko ja keskimmäisena maailmaan tuli Terttu, joka paljastui Beigetäplikkääksi! Terttu oli aikamoinen möhkäle, syntymäpainoa oli 120grammaa. Pentueen kuopus oli sitten jo heti siniseksi tunnistettava Tarmo, ainoa poika ja kovaäänisin komentaja. Tarmon syntymäpaino oli 105grammaa.
Tämä on Hiutaleen ensimmäinen CFA pentue. Jokaisen pystyy kyllä rekisteröimään fifeenkin tarvittaessa, mitään esteitä ei ole. Lotta voi hyvin, pennut voivat hyvin ja paino lähti nousuun kaikilla. Eli maitoa tulee reippaasti, mikä tietenkin on hyvä asia.
Päivittelen pentujen tietoja tännekin, varsinkin kun pääsen itse mahdollisesti vasta uudenvuoden aikaan niitä katsomaan...
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta vuotta 2011 ihan kaikille!!!
keskiviikko, 15. joulukuuta 2010
Joulurauhaa
Tai sitten ei.
Katsoin ystäväni Tiinan toiveesta pitkästä aikaa tännekin ja häpeän. En ole vain ehtinyt/muistanut/jaksanut kirjoittaa ja myönnän sen avoimesti. Ja todellakin häpeän. :|
Mutta. Päivitetään tietoja sitten.
Inesis:
Löytyi viikkoa myöhemmin erään koiratuttavamme pihasta nälkäisenä ja hyvin hoikkana tyttönä. Kotiin päästyään nukkui pari viikkoa aivan putkeen, vähän syömässä ja tarpeillaan ja jälleen nukkumaan. Hänellä ei ollut mitään vammoja, eli karkumatka päättyi kaikin puolin onnellisesti ja olemme ikuisesti kiitollisia tuttavillemme, jotka olivat auttaneet vanhaa mummuamme. Joka oli herättänyt sääliä yrittäessään saalistaa varista ruuakseen ja lintu oli lirittänyt 100-0.
Lucie.
Steriloitiin joulukuun alussa uusiutuneen kohtutulehduksen vuoksi. pitkään mietittyämme ja kissan luonteen takia olemme tehneet perheeni kanssa meille raskaan päätöksen ja etsineet Lucielle sijoituskodin, jossa tämä äärimmäisen ihmisrakas kissa saisi elää täyttä elämää. Hän ei vain ole missään määrin laumaeläjä ja on näin suuressa laumassa aikamoinen rähjä. Tämä on niitä kasvattamisen huonoja puolia. Vaikka kapasiteettia olisi pitää vaikka kuinka monta kissaa, niin kaikki eivät välttämättä ole laumaeläjiä. Silloin on vain pakko ajatella kissan parasta.
Mutta pahalta tuntuu ja ikävä tulee, vaikka uusi koti on jo löytynyt ja on Lucielle ihana paikka. Lucie siis lähtee vasta joulun jälkeen meiltä.
Rufus.
Valmistui puolessa vuodessa ei niin kovin tiukalla näyttelytahdilla Grand International Championiksi Turussa, Ocicat ryn erikoisnäyttelyssä. Sain kuvautettua tämän kameraa inhoavan kissan Tallinnan CFA näyttelyssä ja kuvat olivat oikein onnistuneita ja olen äärimmäisen tyytyväinen niihin. Rufus on kasvanut yhä, saanut enemmän kollimaisia piirteitä ja hoikistunutkin niin, että pallomaha on kadonnut. Mahtava luonne on säilynyt.
Usko.
Grah. Uskon laihdutuskuuri on näemmä vain kaksintaistelua. JOs vähennän ruokaa, tämä kissa keksii kyllä keinon saada sitä lisää. Myönnän, että Uskolle on kertynyt tuota elopainoa hieman liikaa, mutta kevennetyllä ruokavaliolla ja maltilla siitä päästään. Ja ensi kesänä Usko on menossa mökille, vanhaan päärakennukseen, joka siis toimii meidän kesämökkinämme. Siellä on kunnolla tilaa, ei vaaraa päästä karkuun ja mahdollisuus tiukkaan dieettiin. Seuraa on ja mahdollisesti jopa luonnollista viihdykettä, sillä talossa on varmasti hiiriä.
Nako.
Fittness mama. Pentujen jälkeen Nako alkoi näemmä treenaamaan. Ja toisin kuin Usko, nako on taas anorektisen laiha. eli tarvitsee rasvaista ruokaa, joka ei kyllä jää mihinkään. Nako treenaa ihan tosissaan ja välillä tekisi mieli sulkea tämä kissa puolestaan häkkiin vaikkapa pariksi viikoksi. Jos sille vaikka tulisi edes HIEMAN lisää massaa. :D Ongelmansa kullakin, vai mitä?
Reno.
Meidän uusin tulokas. Tai oikeastaan Reno on Nakon pentueen kanelitäplikäs poika, joka vain hurmasi minut totaalisesti. Kissalani laumatasapainoon Renon jääminen ei vaikuttanut, sillä isänsä ja emänsä lailla tämä punapää on hyvin laumasidonnainen kissa ja viihtyy kovin hyvin Rufuksen ja Uskon kanssa kollilukaalissamme. Reno on äärimmäisen vilkas, pirteä ja energinen agilitykissa. Saanut jopa Uskoon vähän vauhtia... ei niin paha asia ollenkaan.
Koirut.
Kultu täytti eilen yhden vuoden ja juhlistimme asiaa tattari-läski-jauheliha puurolla. Joka oli koirien mielestä niin maistuvaa että piti oikein kaverille murista että pysyisi omalla puolellaan. Velmu on hieman hätää kärsimässä kultaisen energiapallon kanssa, mutta olemme ratkaisseet asian käyttämällä Kultua toisten koirien kanssa leikkimässä. Eipä tartte Velmua retuuttaa. Nyt Kultulla on ollut hieman köhää, ja toivon ettei se tartu Velmuunkin.
Me muut.
Jaaha. Muuten kai menisi hyvin, mutta yritimme jos saisimme sisälle uima-allasta, seinät vain alkoivat vuotaa läpi. Eli lämminvesivaraaja meni rikki ja se on vienyt kaiken olemassa olevan vapaa-ajan. Lisäksi yksi vuotokohta ei vain löydy, joten se vesi jäi vähän arvoitukseksi. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on aiheuttanut ongelmia myös kissojen kanssa, koska meteliä on ollut paljon ja se on stressannut kaikkia. Tänään onneksi saamme vihdoin ja viimein tilanteen rauhoittumaan ainakin siksi aikaa kun vaurioalue on kuivumassa.
Joulua siis vietellään hieman apeissa mielissä. Kyllä se kuitenkin tulee, kaikkien laskujenkin alta.
Toivotamme kuitenkin kaikille lukijoille hyvää joulun odotusta ja uudenvuoden lupauksena annan jo nyt sen, että päivitän blogiani vähintään kerta kuukauteen. Ainakin siihen asti kun kotisivuni tulevan julkisuuteen.
~Jutta ja Hiutaleen Ocicatit
Katsoin ystäväni Tiinan toiveesta pitkästä aikaa tännekin ja häpeän. En ole vain ehtinyt/muistanut/jaksanut kirjoittaa ja myönnän sen avoimesti. Ja todellakin häpeän. :|
Mutta. Päivitetään tietoja sitten.
Inesis:
Löytyi viikkoa myöhemmin erään koiratuttavamme pihasta nälkäisenä ja hyvin hoikkana tyttönä. Kotiin päästyään nukkui pari viikkoa aivan putkeen, vähän syömässä ja tarpeillaan ja jälleen nukkumaan. Hänellä ei ollut mitään vammoja, eli karkumatka päättyi kaikin puolin onnellisesti ja olemme ikuisesti kiitollisia tuttavillemme, jotka olivat auttaneet vanhaa mummuamme. Joka oli herättänyt sääliä yrittäessään saalistaa varista ruuakseen ja lintu oli lirittänyt 100-0.
Lucie.
Steriloitiin joulukuun alussa uusiutuneen kohtutulehduksen vuoksi. pitkään mietittyämme ja kissan luonteen takia olemme tehneet perheeni kanssa meille raskaan päätöksen ja etsineet Lucielle sijoituskodin, jossa tämä äärimmäisen ihmisrakas kissa saisi elää täyttä elämää. Hän ei vain ole missään määrin laumaeläjä ja on näin suuressa laumassa aikamoinen rähjä. Tämä on niitä kasvattamisen huonoja puolia. Vaikka kapasiteettia olisi pitää vaikka kuinka monta kissaa, niin kaikki eivät välttämättä ole laumaeläjiä. Silloin on vain pakko ajatella kissan parasta.
Mutta pahalta tuntuu ja ikävä tulee, vaikka uusi koti on jo löytynyt ja on Lucielle ihana paikka. Lucie siis lähtee vasta joulun jälkeen meiltä.
Rufus.
Valmistui puolessa vuodessa ei niin kovin tiukalla näyttelytahdilla Grand International Championiksi Turussa, Ocicat ryn erikoisnäyttelyssä. Sain kuvautettua tämän kameraa inhoavan kissan Tallinnan CFA näyttelyssä ja kuvat olivat oikein onnistuneita ja olen äärimmäisen tyytyväinen niihin. Rufus on kasvanut yhä, saanut enemmän kollimaisia piirteitä ja hoikistunutkin niin, että pallomaha on kadonnut. Mahtava luonne on säilynyt.
Usko.
Grah. Uskon laihdutuskuuri on näemmä vain kaksintaistelua. JOs vähennän ruokaa, tämä kissa keksii kyllä keinon saada sitä lisää. Myönnän, että Uskolle on kertynyt tuota elopainoa hieman liikaa, mutta kevennetyllä ruokavaliolla ja maltilla siitä päästään. Ja ensi kesänä Usko on menossa mökille, vanhaan päärakennukseen, joka siis toimii meidän kesämökkinämme. Siellä on kunnolla tilaa, ei vaaraa päästä karkuun ja mahdollisuus tiukkaan dieettiin. Seuraa on ja mahdollisesti jopa luonnollista viihdykettä, sillä talossa on varmasti hiiriä.
Nako.
Fittness mama. Pentujen jälkeen Nako alkoi näemmä treenaamaan. Ja toisin kuin Usko, nako on taas anorektisen laiha. eli tarvitsee rasvaista ruokaa, joka ei kyllä jää mihinkään. Nako treenaa ihan tosissaan ja välillä tekisi mieli sulkea tämä kissa puolestaan häkkiin vaikkapa pariksi viikoksi. Jos sille vaikka tulisi edes HIEMAN lisää massaa. :D Ongelmansa kullakin, vai mitä?
Reno.
Meidän uusin tulokas. Tai oikeastaan Reno on Nakon pentueen kanelitäplikäs poika, joka vain hurmasi minut totaalisesti. Kissalani laumatasapainoon Renon jääminen ei vaikuttanut, sillä isänsä ja emänsä lailla tämä punapää on hyvin laumasidonnainen kissa ja viihtyy kovin hyvin Rufuksen ja Uskon kanssa kollilukaalissamme. Reno on äärimmäisen vilkas, pirteä ja energinen agilitykissa. Saanut jopa Uskoon vähän vauhtia... ei niin paha asia ollenkaan.
Koirut.
Kultu täytti eilen yhden vuoden ja juhlistimme asiaa tattari-läski-jauheliha puurolla. Joka oli koirien mielestä niin maistuvaa että piti oikein kaverille murista että pysyisi omalla puolellaan. Velmu on hieman hätää kärsimässä kultaisen energiapallon kanssa, mutta olemme ratkaisseet asian käyttämällä Kultua toisten koirien kanssa leikkimässä. Eipä tartte Velmua retuuttaa. Nyt Kultulla on ollut hieman köhää, ja toivon ettei se tartu Velmuunkin.
Me muut.
Jaaha. Muuten kai menisi hyvin, mutta yritimme jos saisimme sisälle uima-allasta, seinät vain alkoivat vuotaa läpi. Eli lämminvesivaraaja meni rikki ja se on vienyt kaiken olemassa olevan vapaa-ajan. Lisäksi yksi vuotokohta ei vain löydy, joten se vesi jäi vähän arvoitukseksi. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on aiheuttanut ongelmia myös kissojen kanssa, koska meteliä on ollut paljon ja se on stressannut kaikkia. Tänään onneksi saamme vihdoin ja viimein tilanteen rauhoittumaan ainakin siksi aikaa kun vaurioalue on kuivumassa.
Joulua siis vietellään hieman apeissa mielissä. Kyllä se kuitenkin tulee, kaikkien laskujenkin alta.
Toivotamme kuitenkin kaikille lukijoille hyvää joulun odotusta ja uudenvuoden lupauksena annan jo nyt sen, että päivitän blogiani vähintään kerta kuukauteen. Ainakin siihen asti kun kotisivuni tulevan julkisuuteen.
~Jutta ja Hiutaleen Ocicatit
keskiviikko, 30. kesäkuuta 2010
Surua.
Sitähän ei koskaan satu?
Että ovi jäisi huonosti kiinni ja kissa karkaisi?
Eihän?
Mutta näin kävi. Inesis lähti omille teilleen maanantaina, myöhään illalla. Eikä vieläkään ole kuulunut, eikä näkynyt. Pelkään pahinta, toivon parasta mutta suurin toiveeni olisi kuitenkin se, että hän löytyisi. Elävänä tai kuolleena. Mutta epätietoisuudessa on todella inhottava elää.
Voisi sanoa, että joskus tuntuu että hyvän tasapainoksi on tapahduttava aina jotain pahaa. Nako synnytti viisi tervettä pentua, jotka ovat siis Marin nimillä. Minä vain hoidan. Oma naaraani Lucie sai vain kohtutulehduksen. Pitkän antibioottikuurin jälkeen hän toipui kuitenkin ja odottelemme osin pelolla ja osin innolla uusia juoksuja. Riski tulehduksen uusiutumiseen on aina, ja siksi typykkä on tarkassa valvonnassa.
Rufus ja Usko ovat olleet ikäänkuin kesälomalla mökin vanhassa päärakennuksessa. Tilaa on, tutkittavaa on, mutta ulos ei pääse karkaamaan. sen lisäksi mökin kiusana on hiiret, jotka rapisteleevat lattian alla. Citykissojen huvipuisto siis...
Ainakin katkeria ja haiseviakin vastalauseita kotiintuloon oli tänään, jopa siinä määrin, että Rufus mussukka pääsi suihkuun kotiin tultuaan.
Mutta suurin on nyt huoli mummelistamme. Ja itsesyytökset jylläävät kovilla, minähän se viimeisena sisälle silloin tulin, enkä tarkastanut, että ovi tuli varmasti kiinni.
Surullisia tunnelmia. Mutta ehkäpä tämä tästä. Joskus.
Että ovi jäisi huonosti kiinni ja kissa karkaisi?
Eihän?
Mutta näin kävi. Inesis lähti omille teilleen maanantaina, myöhään illalla. Eikä vieläkään ole kuulunut, eikä näkynyt. Pelkään pahinta, toivon parasta mutta suurin toiveeni olisi kuitenkin se, että hän löytyisi. Elävänä tai kuolleena. Mutta epätietoisuudessa on todella inhottava elää.
Voisi sanoa, että joskus tuntuu että hyvän tasapainoksi on tapahduttava aina jotain pahaa. Nako synnytti viisi tervettä pentua, jotka ovat siis Marin nimillä. Minä vain hoidan. Oma naaraani Lucie sai vain kohtutulehduksen. Pitkän antibioottikuurin jälkeen hän toipui kuitenkin ja odottelemme osin pelolla ja osin innolla uusia juoksuja. Riski tulehduksen uusiutumiseen on aina, ja siksi typykkä on tarkassa valvonnassa.
Rufus ja Usko ovat olleet ikäänkuin kesälomalla mökin vanhassa päärakennuksessa. Tilaa on, tutkittavaa on, mutta ulos ei pääse karkaamaan. sen lisäksi mökin kiusana on hiiret, jotka rapisteleevat lattian alla. Citykissojen huvipuisto siis...
Ainakin katkeria ja haiseviakin vastalauseita kotiintuloon oli tänään, jopa siinä määrin, että Rufus mussukka pääsi suihkuun kotiin tultuaan.
Mutta suurin on nyt huoli mummelistamme. Ja itsesyytökset jylläävät kovilla, minähän se viimeisena sisälle silloin tulin, enkä tarkastanut, että ovi tuli varmasti kiinni.
Surullisia tunnelmia. Mutta ehkäpä tämä tästä. Joskus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
