tiistai 20. elokuuta 2013

Valokuvauksen riemuvoitto

Kissojen kuvaaminen

Hei, sehän on helppoa! Ai on vai...

Todellisuus kissojen kuvaamisesta taitaa riippua rodusta ja yksilöstäkin. Meillä kuvaaminen on ihan onnensa kauppaan, räpsin kuvia ja rukoilen ja toivon, että niistä tulisi julkaisukelpoisia. Eli 100 räpsyä kohden on yksi hyvä kuva. Loput ovat parhaimmillaan tällaisia:


Kyllä. Siinä oli kissa sillä hetkellä kun painoin laukaisinta. Toki kamerani on vanha ja hidas, ja haaveissa kapine, joka ottaa nopeasti kuvia, tarvitsematta paljoakaan kohdennusta ja valoa ja joka pysyisi ocicattien mukana. Onko sellaista edes keksitty?


Kyllähän kuvaaminen riippuu malleistakin. Jos yhden ottaa esiin, ovat toiset siinä katsomassa että mitämitämitä, koska se että yksi on jossain yksinään, tarkoittaa aivan varmasti sitä, että se yksi saa jotain, jota muut eivät saa. Selkeää eikös? Mutta pointti on siis siinä, ettei kuvaan tahdo saada yhtä, vaan useamman. Eikä niitä useampaa saa kokonaisena kuvaan mitenkään päin, vaan yhdestä näkyy jalka, toisesta puoli kroppaa ja kolmannesta kylki. Yksi tietenkin ehti jo tässä vaiheessa juosta pois kuvasta...

Ja lopputulos on jotakuinkin tämmöinen:





JA NYT SEURAA HAASTE! Tässä on kaksi onnistuneita otostani, onko sinulla jemmassa vastaavia? Pistä ne esiin blogiisi, facebookkiin ja pistä juttu kiertämään. Katsotaan millaisia kissakuvauksen riemunkukkasia tuleekaan esiin... 




 "MOOUUUU!"

Meillä siis alkoi ruokailut nyt kunnolla. Pennuille on tarjottu laajalla valikoimalla erilaisia penturuokia ja aivan omatoimisesti kävivät maistelemassa myös kastraattiruokia. (Pitkä ja sotkuinen juttu). Ja hyvin maistuu. Toisista ruuista menee maha hieman löysälle, mutta varsinaista ripulointia ei ole ollut. On kiva huomata pentujen erilaisia tapoja syödä, molemmat tytöt ovat suhteellisen siistejä, Enska (suklaahopea poika) syö useimmiten jalat lautasella ja Expis puolestaan saapuu usein viimeisenä kipolle.

Tarkoitus olisi maistella vielä lihaa eri muodoissaan ja vähitellen ottaa myös kuivaruokaa mukaan makusteluun enemmän.



Syömisen oppiminen aiheuttaa välttämättä myös pottatreenit. Aluksi ongelma oli siinä, että Dora tahtoi raahata lapset pois hiekkalaatikolta, koska nämä huusivat sinne mennessään hädän merkiksi. Piti pistää Dora välillä jäähylle, jotta lapset pääsivät tutustumaan hiekkalaatikkoon ja opettelemaan sen käyttöä. Jälleen on pennuilla iso ero. Tytöt ja Enska ovat siistejä, Expis sen sijaan tahtoi tehdä pitkään tarpeensa lattialla olevalle pyyhkeelle. Aika aikaansa kutakin ja kuten kuvasta näkyy, kaikki taapertavat jo ihan varsinaiselle hiekkikselle.


Ovat hienoja yksilöitä nämä lapsokaiset. Ja kolme vielä hyvää kotia vailla!

~Jutta

1 kommentti:

  1. Sama juttu rottia kuvatessa. Ja onnistumis-suhde taitaa olla aika lähelle sama sekin. Siellä näkyy vain yleensä päättömiä eläimiä, sumea välähdys joka voisi hyvällä mielikuvituksella olla rotta, häntä tai jopa häntä + jalka menossa hyvää vauhtia kuvan ulkopuolelle...

    VastaaPoista