Joulurauhaa

Tai sitten ei.

Katsoin ystäväni Tiinan toiveesta pitkästä aikaa tännekin ja häpeän. En ole vain ehtinyt/muistanut/jaksanut kirjoittaa ja myönnän sen avoimesti. Ja todellakin häpeän. :|

Mutta. Päivitetään tietoja sitten.
Inesis:
Löytyi viikkoa myöhemmin erään koiratuttavamme pihasta nälkäisenä ja hyvin hoikkana tyttönä. Kotiin päästyään nukkui pari viikkoa aivan putkeen, vähän syömässä ja tarpeillaan ja jälleen nukkumaan. Hänellä ei ollut mitään vammoja, eli karkumatka päättyi kaikin puolin onnellisesti ja olemme ikuisesti kiitollisia tuttavillemme, jotka olivat auttaneet vanhaa mummuamme. Joka oli herättänyt sääliä yrittäessään saalistaa varista ruuakseen ja lintu oli lirittänyt 100-0.

Lucie.
Steriloitiin joulukuun alussa uusiutuneen kohtutulehduksen vuoksi. pitkään mietittyämme ja kissan luonteen takia olemme tehneet perheeni kanssa meille raskaan päätöksen ja etsineet Lucielle sijoituskodin, jossa tämä äärimmäisen ihmisrakas kissa saisi elää täyttä elämää. Hän ei vain ole missään määrin laumaeläjä ja on näin suuressa laumassa aikamoinen rähjä. Tämä on niitä kasvattamisen huonoja puolia. Vaikka kapasiteettia olisi pitää vaikka kuinka monta kissaa, niin kaikki eivät välttämättä ole laumaeläjiä. Silloin on vain pakko ajatella kissan parasta.
Mutta pahalta tuntuu ja ikävä tulee, vaikka uusi koti on jo löytynyt ja on Lucielle ihana paikka. Lucie siis lähtee vasta joulun jälkeen meiltä.

Rufus.
Valmistui puolessa vuodessa ei niin kovin tiukalla näyttelytahdilla Grand International Championiksi Turussa, Ocicat ryn erikoisnäyttelyssä. Sain kuvautettua tämän kameraa inhoavan kissan Tallinnan CFA näyttelyssä ja kuvat olivat oikein onnistuneita ja olen äärimmäisen tyytyväinen niihin. Rufus on kasvanut yhä, saanut enemmän kollimaisia piirteitä ja hoikistunutkin niin, että pallomaha on kadonnut. Mahtava luonne on säilynyt.

Usko.
Grah. Uskon laihdutuskuuri on näemmä vain kaksintaistelua. JOs vähennän ruokaa, tämä kissa keksii kyllä keinon saada sitä lisää. Myönnän, että Uskolle on kertynyt tuota elopainoa hieman liikaa, mutta kevennetyllä ruokavaliolla ja maltilla siitä päästään. Ja ensi kesänä Usko on menossa mökille, vanhaan päärakennukseen, joka siis toimii meidän kesämökkinämme. Siellä on kunnolla tilaa, ei vaaraa päästä karkuun ja mahdollisuus tiukkaan dieettiin. Seuraa on ja mahdollisesti jopa luonnollista viihdykettä, sillä talossa on varmasti hiiriä.

Nako.
Fittness mama. Pentujen jälkeen Nako alkoi näemmä treenaamaan. Ja toisin kuin Usko, nako on taas anorektisen laiha. eli tarvitsee rasvaista ruokaa, joka ei kyllä jää mihinkään. Nako treenaa ihan tosissaan ja välillä tekisi mieli sulkea tämä kissa puolestaan häkkiin vaikkapa pariksi viikoksi. Jos sille vaikka tulisi edes HIEMAN lisää massaa. :D Ongelmansa kullakin, vai mitä?

Reno.
Meidän uusin tulokas. Tai oikeastaan Reno on Nakon pentueen kanelitäplikäs poika, joka vain hurmasi minut totaalisesti. Kissalani laumatasapainoon Renon jääminen ei vaikuttanut, sillä isänsä ja emänsä lailla tämä punapää on hyvin laumasidonnainen kissa ja viihtyy kovin hyvin Rufuksen ja Uskon kanssa kollilukaalissamme. Reno on äärimmäisen vilkas, pirteä ja energinen agilitykissa. Saanut jopa Uskoon vähän vauhtia... ei niin paha asia ollenkaan.

Koirut.

Kultu täytti eilen yhden vuoden ja juhlistimme asiaa tattari-läski-jauheliha puurolla. Joka oli koirien mielestä niin maistuvaa että piti oikein kaverille murista että pysyisi omalla puolellaan. Velmu on hieman hätää kärsimässä kultaisen energiapallon kanssa, mutta olemme ratkaisseet asian käyttämällä Kultua toisten koirien kanssa leikkimässä. Eipä tartte Velmua retuuttaa. Nyt Kultulla on ollut hieman köhää, ja toivon ettei se tartu Velmuunkin.

Me muut.
Jaaha. Muuten kai menisi hyvin, mutta yritimme jos saisimme sisälle uima-allasta, seinät vain alkoivat vuotaa läpi. Eli lämminvesivaraaja meni rikki ja se on vienyt kaiken olemassa olevan vapaa-ajan. Lisäksi yksi vuotokohta ei vain löydy, joten se vesi jäi vähän arvoitukseksi. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on aiheuttanut ongelmia myös kissojen kanssa, koska meteliä on ollut paljon ja se on stressannut kaikkia. Tänään onneksi saamme vihdoin ja viimein tilanteen rauhoittumaan ainakin siksi aikaa kun vaurioalue on kuivumassa.

Joulua siis vietellään hieman apeissa mielissä. Kyllä se kuitenkin tulee, kaikkien laskujenkin alta.

Toivotamme kuitenkin kaikille lukijoille hyvää joulun odotusta ja uudenvuoden lupauksena annan jo nyt sen, että päivitän blogiani vähintään kerta kuukauteen. Ainakin siihen asti kun kotisivuni tulevan julkisuuteen.

~Jutta ja Hiutaleen Ocicatit